Kuusikymmentä miinus, viisikymmentä plus

Kyselin tuossa tuttavalta yrittäjältä, kummanko hän ottaisi töihin kaksivitosen neidin vai viisikymppisen naisen, jos he olisivat tasaväkisiä työhön pyrkijöitä muilta osin.

Yrittäjä väitti, että nykyisessä tilanteessa hän kyllä taipuisi viisikymppisen puoleen. Kysymys sai alkunsa, kun nämä uusien pienpuolueiden edustajat kertoivat vaalitentissä, että työnantajalta pitäisi saada äitiyslomakulut pois ja muukin sellainen ylimääräinen kulunkierä niin kuin ihminen. Perustelut yrittäjällä olivat: Tottahan se on, viisikymmentä plus on parasta työainesta. Hänellä on hankittu ammattitaito. Työelämän tärkeät lonkerot ja verkostot hänellä ovat parhaimmillaan. Hötkyilyt hötkyilty. Työt tehdään ajatellen, siis tuottavasti. Useasti lapset ovat maailmalla ja elämä uomissaan. Suurimmat ongelmat ovat painon nousussa ja vapaa-ajan riittävyydessä.

Suurilla teollisuusyrityksillä on kumma tapa

Tuttaviani on työntekijöinä suurten teollisuusyritysten palveluksessa.Harva saa jatkaa kuudenkympin jälkeen. Joissakin yrityksissä eläkeputkesta tehdään ihan virallinen sopimus. Työnantaja vaatii työn lopettamista kuudenkympin pintaan ja siirtymistä nauttimaan työttömyysavustuksesta. Yritäpä siis jatkaa työuraasi sinne yli kuudenviiden. Jota työnantajien toimesta nyt vaaditaan.

Työvoimapula uhkaa pian

On uhannut jo vuosikymmeniä, kuulemma. Näkisipä vaan. Viimeisten tietojen mukaan Suomessa on lähes satatuhatta nuorta, jotka eivät ole missään. Eivät työttöminä, eivät minkään hakijoina. Elävät millä sattuu. Diakonissalaitos kertoi, että nuorten asunnottomuus lisääntyy huimaa vauhtia. Kyllä jokainen työssä oleva eläkeikää lähestyvä tuntee piston sydämessään, kunpa jotenkin saisi näille nuorille työpaikan, mitenkä omilla toimillaan siihen voi vaikuttaa. Kunpa nuorten elämä olisi auvoisempaa kuin oma on ollut.

Laman uhrit ovat nyt nämä nuoret

Heiltä jäi saamatta ensimmäinen työpaikka, useilta koulutuskin. Elämä jatkuu pitkäaikaistyöttömänä perusturvalla, jos ei sitä joku saa päähänsä leikata. Heille varatut ja budjetoidut rahat menevät parempiin taskuihin. Monet nuorista näkevät elämänsä vailla minkäänlaisia mahdollisuuksia.

Mutta eipä

Viisikymmentä plussaahan minun piti käsitellä. Meinaan vaan, että nuoriahan sitä mekin olimme. Aikoinaan Kekkonen laittoi hätätilan, kun työttömiä oli kuusikymmentätuhatta. Nyt nuoria on ei missään yli tuon määrän, eikä kukaan ole moksiskaan. Toimistosihteerin tai lähihoitajan työhön on satoja hakijoita, työvoimapula kuulema.

Pitkä on ollut työrupeama

Mutta kun tässä itsekin on kohta kuusikymmentä plus alkavat kummasti nuo eläkeasiat kiinnostaa. Eläkeikää on nostettu pariin otteeseen, mutta vastaavasti eläkkeen määrää laskettu. Pienellä palkalla kun on jyystetty, ei eläkekään nouse kummoiseksi. Eläkeläisen menot tulee asettaa tiukkoihin raameihin ja monet työajan harrasteet lopettaa. Monesta muustakin joutuu luopumaan. Mutta onhan niitä uusiakin harrasteita, niin kuin tämä viisikymmentä plus toiminta.