Takaisin kuva versioon.

YSTEA-lehti  1 / 2017

Julkaisija:

Yksityisen Sosiaali- ja Terveysalan
Ammattilaiset ry:n jäsenlehti
YSTEA ry on Toimihenkilöliitto ERTO ry:n
jäsenyhdistys, www.ystea.fiwww.erto.fi

Mediakortti:

http://www.ystea.fi/ajankohtaista/lehti/mediakortti

Päätoimittaja:

Timo Glad, puheenjohtaja YSTEA ry.

[email protected]

p: 0405271116

Toimitussihteeri:

Reijo Partanen, lehtivastaava

[email protected]

p: 040-7663753

Viestintätyöryhmä:

Teuvo Kaartti pj, Markku Keinänen, Miska Keskinen,

Harri Kyyhkynen, Reijo Partanen

Ulkoasu ja taitto:

Vitale Ay, Taina Leino

Painopaikka:

KTMP | Ykkös-Offset, Vaasa

ISSN 2242-573X (Painettu)

ISSN 2242-5748 (Verkkolehti)

YSTEAn  hallitus 2017

Yhdistyksen toimintaa johtaa syyskokouksen kahdeksi vuodeksi valitsema puheenjohtaja sekä hallitus vapaaehtoisvoimin. Hallituksen jäsenet valitaan niin, että puolet hallituksesta on vuosittain erovuorossa. Hallituksessa on kahdeksan varsinaista jäsentä ja kaksi yleisvarajäsentä sekä puheenjohtaja.

Jos haluat lisätietoa yhdistyksen tai hallituksen toiminnasta, ota rohkeasti yhteyttä hallituksen jäseniin!

Puheenjohtaja 2017

Timo Glad SJ Helsinki timo.glad(at)erto.fipuheenjohtaja(at)ystea.fi

Hallituksen varsinaiset jäsenet vuonna 2017

Raija Similä 2017, SJ Oulu Lihastautiliitto, Pohjois-Suomen aluetoimistoraija.simila(at)lihastautiliitto.fi

Kaija Raatikainen 2017, TP Siilinjärvi Kunnonpaikka [email protected]

Tarja Nieminen 2017, SP Nokia tarjanieminen(at)hotmail.com

Miska Keskinen 2017, SP Kaarina SPR V-S piiri, Vastaanottokeskukset, Turku miska.keskinen(at)aavas.net

Markku Keinänen 2017-2018, AVAIN Jyväskylä JST Solum Oy markku.keinanen(at)erto.fi

Teuvo Kaartti 2017-2018, SP Hämeenlinna Kuurojen Palvelusäätiö sr teuvo.kaartti(at)erto.fi 

Nina Niininen 2017-2018, TP Helsinki Diacor Terveyspalvelut niniin(at)suomi24.fi 

Harri Kyyhkynen 2017-2018, SP Rovaniemi SPR Lapin piiri, Rovaniemen vastaanottokeskus harri.kyyhkynen(at)pp.inet.fi

Yleisvarajäsenet kutsumisjärjestyksessä vuonna 2017

I varajäsenSari Kurimo 2017-2018, TP Tampere Fimlab Laboratoriot Oy 

II varajäsenKatja Palkoma 2017, SP Ylistaro SPR Länsi-Suomen piiri, Kauhavan vastaanottokeskus katja.palkoma(at)vokki.fi 

(sivu 3)


Riitelemättä paras

Viime vuosi oli työmarkkinoilla raskas ja vaikea. Vuodesta 2017 piti tulla työmarkkinoilla helpompi. Tämän ajattelin johtuvan siitä, että viime vuonna palkansaajat suostuivat hallituksen painostuksen alla historiallisen huonoon sopimukseen. Koskaan aikaisemmin ei ole työehtoja heikennetty siten kuin vuonna 2016. Työaikaa pidennettiin lähes kaikilla työpaikoilla 24 tunnilla ilman palkankorotuksia ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja siirrettiin palkansaajan maksettavaksi. Julkisen sektorin lomarahoja leikattiin 30 prosenttia kolmeksi vuodeksi.

Miksi sovittiin?

Työttömyys on ollut jo vuosia korkea ja julkinen talous on ollut vähintäänkin haasteellinen. Maan hallitus uhkaili 2016 pakkolakipaketilla. Sillä oli tarkoitus mm. laajentaa hallitsemattomasti paikallista sopimista, leikata lomia, heikentää sairaspoissaolo-oikeutta ja pakkopidentää työaikaa 100 tunnilla vuodessa. Maa oli yleislakon partaalla. Laajan yhteiskunnallisen konfliktin välttämiseksi pidennettiin työaikaa sopimalla 24 tunnilla vuodessa. Vaikka sopimus oli huono, olen edelleen sitä mieltä, että vallinneissa olosuhteissa se oli järkevää tehdä.

Riiteleminen on helppoa, mutta sopiminen vaikeaa. Näin oli vuonna 2016 ja niin on tänäkin vuonna. Erona tässä on se, että työehtoheikennyksistä palkansaajat eivät kuluvanan vuonna sovi. Suomen palkkakustannukset ovat jo vuosia kehittyneet hitaammin kuin tärkeimmissä kilpailijamaissa. Esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa palkankorotukset ovat 2-3 % vuodessa. Suomessa palkankorotuksia ei ole viime vuosina ollut käytännössä lainkaan.

Palkankorotukset 2017

Työnantajakeskusjärjestö EK:n puheenjohtaja Veli-Matti Mattila vaati maaliskuussa palkkojen leikkaamista 10 – 15 %. Vaatimus oli riitaa haastava ja perustui virheellisiin tilastotietoihin. On niin helppo haastaa riitaa, mutta sopiminen on toinen juttu. Toivottavasti järki voittaa työnantajapuolella ja ymmärretään, että palkkojen alentamisen aika on ohi.

Vuonna 2017 työehtosopimusratkaisujen pitää sisältää palkansaajan ostovoiman turvaamista ja kehittämistä. Tämä tarkoittaa, että heikennysten ja nollaratkaisujen aika meni jo. Kuluvana vuonna sopimusratkaisujen pitää parantaa kotimaista ostovoimaa, kysyntää ja sitä kautta työllisyyttä.

Toivon, että työnantajaleirin haukat ymmärtävät olla kärjistämättä ja riitelemättä. Sopiminen on ollut Suomen voima ja siihen tulee turvautua myös 100 vuotiaassa Suomessa. Yhdessä.

juri aaltonen

(sivut 4-6)


HYVINVOINTIA HAKEMASSA – TYÖSSÄ JA TYÖSTÄ

YSTEANkin toimialoilla käyttöönotettu kiky-sopimus pyrkii parantamaan kilpailukykyä ja kannattavuutta, ja kannattavuudesta puhuttaessa työntekijäkustannukset nousevat voimakkaasti esiin.  Fiksu työnantaja muistaa myös vuotuisten juhlapuheiden välillä sen, että työntekijä todella on yrityksen tärkein voimavara, jota ilman ei synny innovaatioita, tekoja eikä tuottavuutta. Hyvinvoiva työyhteisö tuottaa myös omistajilleen hyvää, ja investoinnit henkilöstöön ja työhyvinvointiin parantavat työssäjaksamista sekä sitoutumista oman työyhteisön tavoitteisiin ja tätä kautta tuottavuutta. Panostukset henkilöstön työhyvinvointiin ovat investointi, kun ne kehittävät ja parantavat toiminnallisesti työyhteisöä, mutta ilman johdon sitoutumista näistä panostuksista voi tulla pelkkä suora kuluerä.

Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan työhyvinvointi tarkoittaa, että työ on mielekästä ja sujuvaa turvallisessa, terveyttä edistävässä ja työuraa tukevassa työympäristössä ja työyhteisössä. Miten tätä hyvinvointia sitten tämän hetken hektisessä työelämässä voidaan kohottaa, kun aikaa ei tunnu olevan edes välttämättömistä tehtävistä suoriutumiseen kuin rimaa hipoen?  Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on jokaisen yksilön vastuulla. Hyvinvoinnin peruselementtejä ohjeistetaan vaalimaan: riittävä uni ja lepo, säännöllinen, monipuolinen ruokailu, mielekkäät harrastukset ja liikunta myös arkisin auttavat jaksamaan ja säilyttämään fyysisen, sosiaalisen ja henkisen tasapainon.  Niinpä tällainen pääkaupunkiseudun työmatkapendelöijähyödyntää junamatkat nukkumalla – jos pystyy – tai tekemällä niitä rästissä olevia  hommia, jos VR:n verkko suo. Monipuolinen ruokailu varmentuu laajalla lounaspaikkavalikoimalla ja työnantajan tuella - tosin se säännöllisyys tahtoo välillä horjua. Harrastukset ovat ne tutut ja turvalliset, joissa pääsee myös ajatukset irti työtehtävistä, niin kuin pitääkin.  Arkiliikunnaksi varsin usein jää hyötyliikuntana toteutuva kävely vakioreittiä koti-lähtöasema-pääteasema-työpaikka suuntaan ja toiseen. Toimiston sijainti kuudennessa kerroksessa varmistaa riittävän porrasnousun ilman stepperiä, vaikka portaita kulkiessa hissikumppaneiden sosiaaliset virikkeet jäävät tavoittamatta.  Ei siis kovin vahvalta vaikuta tämä psykofyysinen kokonaisuus.

Tiedostamaton sosiaalinen toiminta omassa työyhteisössäni on poikinut työnantajan määrittämien lukuisien työryhmien lomaan Kahjon eli Kahvihuoneen johtoryhmän, joka täysin vapaamuotoisena päättää talon tärkeimmistä asioista: mitä henkilöstöpäivillä ja muissa yhteisissä tapaamisissa syödään lukuisien vähäisempien toimintojen lisäksi. Olemme spontaanisti juhlistaneet mm. Lucian päivää seppelöimällä yllätetyn työtoverin yhteislaulun kera ja tarjoamalla kahvihuoneessa kotona kokeiltujen leivontareseptien tuloksia koko työporukalle. Jos joku ei huomaa pullakahville poiketa, hänet käydään sinne hakemassa, jotta kaikki – myös keliaakikot ja vegaanit huomioiden – ovat mukana yhteisissä, ei-niin-virallisissa kokoontumisissa.

Työhyvinvointiin vaikuttavat laajemmin myös työympäristö, työyhteisön toimivuus ja johtaminen sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön. Työnantajan velvollisuus on huolehtia, että jokaisella työntekijällä on käytössään työssään tarvittavat välineet ja perehdytys niiden käyttöön. Terveellinen työympäristö huomioi ergonomian, ja näitä apuvälineitä onkin tarjolla ainakin toimistotöihin runsaasti. Omalla työpaikalla kaikille hankitut sähköpöydät ja seisontamatot ovat osalla käytössä, osalla eivät. Laajakaan valikoima työn tekemistä helpottavia välineitä ei kuitenkaan auta, jollei työ itsessään palkitse tekijäänsä.

Vähäinen vaikuttamismahdollisuus työtä koskeviin päätöksiin ja työtehtäviin sekä epäsuhta ponnistelujen ja palkitsevuuden välillä ovat huomattava riski työterveydelle epäoikeudenmukaisen kohtelun kokemisen ja ylipitkien työpäivien lisäksi.  Sairauspoissaolojen vähentäminen on tavoitteena useilla toimipaikoilla, ja esimerkkinä Joensuun kaupungin kokemukset työntekijöiden osallistamisesta työnsuunnitteluun, työntekijöiden uudelleensijoittelu ja esimiehen luvalla pidettävän sairauspoissaolon pidentäminen 9 päivään ovat vähentäneet sairauspoissaoloja lähes päivän / työntekijä. Jos omalla 32 hengen työpaikallani päästäisiin samaan, tarkoittaisi se käytännössä 1,5 kuukauden työpanosta lisää.

Hyvässä työyhteisössä jokainen työntekijä pystyy vaikuttamaan asioihin. Riittävän haasteelliset tehtävät pitävät yllä motivaatiota. Hyvinvoiva, motivoitunut työntekijä tekee työnsä hyvin. Tiedonkulku on avointa ja työntekijät auttavat toisiaan sekä luottavat toisiinsa. Sinänsä selkeä kuvio, mutta kovin vaikealta sen toteuttaminen työpaikalla toisinaan tuntuu. Suomalainen pidättyväisyys tuottaa helposti tulkinnanvaraisia tilanteita, ja jollei tapana ole puuttua tilanteisiin suoraan, väärinkäsityksiä voi syntyä ja selvittämättöminä ne helposti jäävät pohjustamaan mahdollista mielipahaa ja väärinkohdelluksi tulon tunnetta.  Rakentavan vuorovaikutuksen oppiminen on kuitenkin mahdollista: oma työyhteisöni käytti helmikuussa henkilöstöpäivän kouluttautumalla ns. kirahvikielen käyttöön työyhteisössä. Tämä eläimistä suurimman sydämen omaava komistus muistuttaa meitä mukana olleita huomioimaan ne tunteet, jotka toisella keskustelijalla tai keskustelusta kieltäytyjällä ovat toimintaansa vaikuttamassa. Muistanko oppeja tosi paikan tullen vai sähähtääkö sisäinen sakaalini omassa tunnekuohussaan, jää nähtäväksi kun tai jos tosipaikka tulee.

Ylimmän tason johto määrittää työhyvinvointistrategian ja työn linjat, esimiestaso toteuttaa strategiaa ja linjauksia ja jokainen työntekijä tekee ruohonjuuritason ratkaisuja omassa työssään. Työtyytyväisyys on useimmiten tyytyväisyyttä lähityöympäristön toimivuuteen, työnteon sujuvuuteen lähiesimiehen ja lähimpien työtovereiden välillä. Tämä edellyttää tasapuolista ja arvostavaa johtamista. Työn tavoitteiden ja toimenkuvien on oltava selkeitä ja työjärjestelyjen sekä vastuunjaon organisaation yhteisten sääntöjen mukaiset. Näitä yhteisiä sääntöjä on työstettävä toistuvasti, jotta epävarmuustekijät pystyttäisiin minimoimaan – työn sisältöön ja järjestelyihin liittyviä kuormitustekijöitä saadaan vähenemään, kun yhteiset raamit ovat kaikkien tiedossa ja ajan tasalla muuttuvaa toimintaympäristöä peilaten. Hyväkin työporukka voi nopealla aikavälillä rapautua, jos tehtävämuutoksia tulee, eikä tuki ole ennakoitua ja riittävää. Tässä lähiesimiesten vastuu on suuri, asiantuntijaorganisaatioissa ja muutostilanteissa välillä kohtuuttomalta vaikuttava. Keskijohdon ja esimiesten osaamiseen ja jaksamiseen tulisi organisaatioissa kiinnittää erityistä huomiota.

Vaasan yliopiston työelämätutkimusten perusteella näyttää, että johto arvioi oman työyhteisönsä työhyvinvoinnin strategian ja toiminnot asteikolla 1 – 10 noin kahdeksaan, esimiehet jonkin verran johtoa heikommiksi, työntekijät edelleen heikommiksi ja henkilöstön edustajat välille 3 - 4. Onko kyse sitten siitä, ettei hyviä suunnitelmia saada toteutettua, suunnitelmien sopimattomuudesta ao. työyhteisöön, niiden kariutumisesta säästösyistä vai muutosvastarinnasta? Todennäköisesti osin kaikista näistä. Mitä sitten itse olen valmis tekemään työhyvinvointia parantaakseni? Huomenna, viikon aluksi vien kahvipöytään viikon aloituskeksit, sitten juttelen hetken jokaisen paikalla olevan tiimiläisen kanssa ennen iltapäiväkokouksia. Yritän myös saada osan ’oikeista’ töistäni valmiiksi. Jollen saa, yritän olla stressaantumatta siitä liikaa. Työhyvinvointi on myös niin sanottua työyhteisötyötä: arjen pieniä asioita, huomioimista, avun tarjoamista toisille, kun itsellä on vähemmän ruuhkaa. Eikä siitä yhdessä nauramisestakaan ole oikeasti ollut koskaan haittaa.

Lähteet:

www.ttl.fi

https://vasenkaista.fi/2014/10/tunnistatko-itsessasi-kirahvin-ja-sakaalin/

https://www.keva.fi/globalassets/keva-paiva/sarilempiainenkevapaiva2017.pdf

(sivu 7)


STTK: Työhyvinvoinnin edistäminen työpaikoilla yhä täysin riittämätöntä

STTK:n teettämän kyselyn mukaan valtaosa suomalaisista työntekijöistä (57 %) kokee, että heidän työpaikallaan ei edistetä lainkaan tai edistetään melko huonosti suunnitelmallista työssä jaksamista ja työhyvinvointia. Vain 39 prosenttia oli sitä mieltä, että heidän työpaikallaan edistetään erittäin tai melko hyvin työssä jaksamista ja työhyvinvointia.

Ikäryhmistä alle 35-vuotiaat olivat tyytymättömimpiä työhyvinvoinnin edistämiseen. Ammattiaseman mukaan tarkasteltuna ylemmistä toimihenkilöistä tyytyväisiä työhyvinvoinnin edistämiseen oli 53 prosenttia, mutta toimihenkilöistä vain 46 ja työntekijöistä vain 33 prosenttia vastaajista.

Työnantajasektorilla oli vaikutusta tyytyväisyyden tunteeseen. Valtiolla vain 57 prosenttia oli sitä mieltä, että heidän työpaikalla tuetaan työhyvinvointia ja työssä jaksamista erittäin tai melko hyvin. Kuntasektorilla näin ajatteli vain 41 prosenttia vastaajista. Yksityisellä sektorilla vain 36 prosenttia.

– Panostus työhyvinvointiin on aivan liian riittämätöntä kaikilla sektoreilla ja työpaikoilla. Työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edistämisellä on merkittävä vaikutus työurien pidentymiseen, sairauspoissaolojen vähentymiseen ja työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyyn. Menetetyn työpanoksen kustannukset ovat erittäin suuria. Lisäksi työhyvinvointi lisää työntekijän motivaatiota ja sitoutumista työhönsä. Työhyvinvointiin panostamalla työnantaja panostaa samalla kilpailukykyyn ja parempaan tuottavuuteen, STTK:n johtaja Katarina Murto korostaa.

– Työhyvinvoinnin merkitys tulee korostumaan entisestään työelämän murroksen myötä. Työhyvinvoinnin merkitys onkin tiedostettu selvästi aiempaa paremmin, siitä keskustellaan enemmän ja useat työnantajat panostavat siihen ihan tosissaan. Mutta kuten kyselyn tuloksetkin osoittavat, tilanne on silti erittäin huolestuttava ja vielä on paljon tehtävää jäljellä hyvän tason saavuttamiseksi laajemminkin, Murto lisää.

STTK:n henkilöstön edustajien barometrin (2015) mukaan henkilöstön edustajat ovat joutuneet vuosi vuodelta puuttumaan yhä enemmän johtamis- ja esimiestyöstä aiheutuviin ongelmiin. STTK esittääkin, että työnantajalla tulee olla lakisääteinen velvoite varmistaa esimiesten riittävä osaaminen ja taidot esimiehenä toimimiseen sekä työhyvinvoinnin edistämiseen. Esimiestehtävissä toimivilla on oltava mahdollisuus osallistua koulutukseen esimiestaitojen kehittämiseksi.

– Työhyvinvoinnin edistäminen edellyttää työpaikan johdolta ja esimiehiltä ymmärrystä, tahtoa ja osaamista työhyvinvoinnin merkityksestä sekä työpaikalle tietoa tarpeellisista ja sopivista toimenpiteistä. Työhyvinvoinnin edistämisestä tulisi keskustella työpaikalla yhdessä ja toimenpiteiden vaikutuksia pitää myös seurata, Katarina Murto painottaa.

STTK haastoi huhtikuussa 2016 kaikki suomalaiset työpaikat edistämään työhyvinvointia #6euroatakaisin-teemalla. Haaste sai aikaan runsaasti keskustelua työhyvinvoinnista ja haasteeseen tarttui usea työpaikka. Nyt tehdyn kyselyn tulos osoittaa kuitenkin, että tilanne on yhä erittäin huolestuttava.

Aula Research toteutti kyselyn STTK:n toimeksiannosta 22.11. – 8.12.2016 välisenä aikana, ja siihen vastasi yhteensä 1 061 työssäkäyvää henkilöä ympäri Suomen. STTK:ssa starttaa #YhdessäTöissä -teemalla keskustelun yhteistoiminnasta suomalaisilla työpaikoilla.

Lisätietoja:

STTK:n johtaja Katarina Murto, puh: 050 568 9188

(sivut 8-9)


Hyvinvointia – muutoksessakin

Miten muutoksessa voi pärjätä, kun muutos on jatkuvaa ja isoa uudistustakin vielä odotetaan. Epätietoisuus tulevaisuudesta uuvuttaa ja osa on vielä vailla vakituista työsuhdetta. Miten tässä voisi kukaan voida hyvin.

Helposti tähän annetaan yksilökeskeinen vastaus, sitkeyttä ja joustavuutta vaan lisää. ”Kyllä se siitä”, sanotaan. Toki jokainen voi yksilönä miettiä, miten juuri minä pärjään muutoksessa. Mutta itse uskon, että yhdessä pärjätään paremmin ja ammattiliitosta saa tukea. Esimerkiksi liiton koulutuksissa ja jäsenilloissa tarjotaan jäsenille se tieto, mikä muutoksesta on. Samalla pohditaan yhdessä tulevaa ja katsotaan, mikä kuitenkin säilyy. Luodaan yhdessä toivoa paremmasta. Jäsenilloissa alan ammattilaiset yhdessä toisiaan tukien kehittyvät työssään, avaavat tulevaisuuden mahdollisuuksia ja antavat työlleen merkityksiä. Myös ammattiliiton lehti voi tässä auttaa, toivottavasti tämäkin juttu.

Mikä se ammatillinen identiteetti on?

Ammatillisen identiteetin alueella kuulumme joukkoon, kehittämme osaamista ja luomme siteitä ympäröivään yhteiskuntaan. Vahvistamme toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja nitistämme sielua kaivertavia pelon peikkoja. Avaamme toiminnan mahdollisuuksia ja raivaamme tilaa omille päätöksille ja yhteiselle toiminnalle. Tämä ammatillisuus on julkista osuutta jokaisen henkilökohtaisesta elämästä, ja se muovautuu tunteiden voimalla. Ja - pelottava ajatus - se voi myös kaatua tunteiden voimasta. Silloin, kun ammatillisuus vahvistuu, jokainen mukana oleva vahvistuu. Silloin maailma on hetken verran kaunis paikka, täynnä lupausta ja tunnetta yhteen kuulumisesta. Juuri tähän niitä ammatillisia jäseniltoja tarvitaan. Ja järjestetään.

Mihin ammatillisia identiteettejä tarvitaan muutoksessa?

Jokainen meistä reagoi jokaiseen ulkoiseen muutokseen työssä omalla, ainutkertaisella tavallaan. Jotkut tunteet kuitenkin tuottavat samantapaisia reaktioita monilla. Pelko ja epätietoisuus tulevasta työstä rasittavat jokaista, enemmän tai vähemmän. Muutos vie kaikilta aikaa perustehtävän tekemisestä, on opeteltava uutta. Näissä muutostilanteissa ammatilliset identiteetit heiluvat. Osaajat pohtivat, millainen minun ammatillinen tulevaisuuteni on, mitä minä osaan, mihin minä kuulun, mitä minun pitää opetella, voinko arvostaa itseäni osaajana edelleen, muuttuuko työni tavoite ja arvot. Kysymykset ravistelevat kokeneita osaajia ja uusia ammatissa toimivia tasapuolisesti. Entä jos minun käy huonosti? Pelko voi alkaa syödä luottamusta omaan ja toisten osaamiseen. Toisaalta, vahvistuvat ammatilliset identiteetit voivat tarjoa suojaa pelolta ja avata uusia mahdollisuuksia oman ammattiin ja ammatillisten identiteettien muovaamiseen.

Ammatilliset identiteetit ovat aina jaettuja, yhdessä muodostettuja, yhdessä koettuja ja kehitettyjä. Ne syntyvät ja muuntuvat monenlaisessa vuorovaikutuksessa ja ovat jatkuvassa liikkeessä. Tätä liikettä ohjaavat yksilölliset ja jaetut tunteet. Jos nuo tunteet ajavat ihmiset yksilöllisiin poteroihin yksin pärjäämään, ammatillisuuskin voi alkaa kuihtua - mehän opimme vuorivaikutuksessa. Siksi muutoksissa olisi tärkeää yhdessä keskustella tunteista ja tulevaisuudesta, siitä, mitä hyvää tästä kaikesta voi seurata minulle, sinulle, meille. Miten me voimme toisiamme tukea, etteivät pahimmat pelkomme toteutuisi.

Muutosvastarinta sirkuttaa viisaastikin

Muutosta vastustetaan, se on luonnollista. Muutos vaatii aina työtä, uutta toimintaa ja uuden oppimista, se vaatii vaivannäköä. Vaivannäön vähentämiseksi muutosvastarinta käynnistyy. Mutta muutosvastarinta voi sirkuttaa myös tärkeitä sanoja. Se voi vaatia työn tarkoituksen säilyttämistä, osaamisen arvostusta tai yhteisen sävelen etsimistä. Muutosvastarinta voi sirkuttaa oikeudenmukaisen kohtelun puolesta.

Joskus muutokseen liittyviä pelkoja voidaan haluta ruokkia tai vähätellä. Joku voi työpaikalla sanoa, työssä pärjääminen on kiinni yksilön kyvyistä tai ilmapiiristä tai että jonkun hankala lapsuus voi johtaa sopeutumisvaikeuksiin. Mutta ammattiyhdistyksen ja yhteisen toiminnan voimin voidaan osoittaa, että muutos on tosiasia, tällöin yksilön ominaisuudet ovat toissijaisia. Voidaan yhdessä korostaa sitä, mikä tässä työssä on arvokasta, mikä pitää säästää. Kun arvokkaat osat työstä voidaan säästää, halukkuus uuden oppimiseen vahvistuu ja muutos sujuukin jouhevammin. Kun muutokseen liittyvistä peloista puhutaan yhdessä, pelot kutistuvat ja tulevaisuuden toivo vahvistuu.

Oikeudenmukaisuus muutoksessa auttaa

Työssä oikeudenmukaisuuden kokemus on tärkein jaksamista ja työhyvinvointia edistävä asia. On oikeudenmukaista, jos kaikkia kohdellaan samassa tilanteessa samalla tavalla ja kaikilla on samat tiedot samaan aikaan. Työpaikalla työntekijästä päätöksenteko on oikeudenmukaista, jos hänellä on oikeus tulla kuulluksi asiassaan, päätöksenteossa käytetyt säännöt ovat johdonmukaisia ja niitä sovelletaan johdonmukaisesti, päätöksenteko on puolueetonta ilman kenenkään osapuolen omia intressejä, päätökset perustuvat mahdollisimman oikeaan tietoon, päätökset voidaan korjata, päätöksenteon periaatteet ovat mahdollisimman selkeät ja ne on kerrottu niille, joita päätökset koskevat.

Muutoksissa päätöksenteon oikeudenmukaisuus korostuu. Jos jotakuta kohdellaan paremmin tai huonommin kuin muita, koko työpaikka kärsii. Jokaista pelottaa, että seuraavaksi minua kohdellaan huonosti. Oikeudenmukaisuuden vaaliminen, reiluus on tärkeää, jotta jokainen voi kokea olevansa yhtä arvokas työpaikallaan.  Jos tunnet, että työpaikan oikeudenmukaisuus on vaarassa, ota yhteyttä luottamusmieheen ja liittoon. Miettikää sitten yhdessä, mitä tässä tilanteessa voi tehdä.

Miten oikeudenmukaisuutta voi edistää

Oikeudenmukaisuuden edistäminen työpaikalla alkaa siitä, että kaikilla on yhteinen ymmärrys siitä, mikä meillä on oikeudenmukaista. Kuvataan yhdessä, millainen on reilu ja oikeudenmukainen työkaveri ja esimies. Oikeudenmukaisuuteen kuuluu, että työpaikalla kaikkia kohdellaan tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti, että työnteko on tavoitteellista ja yhteistyö toimii. Nämäkin asiat käsitellään yhdessä ja kuvataan, miten meidän työpaikkamme toimii, kun se toimii oikeudenmukaisesti. Hyvät ja luottamukselliset vuorovaikutussuhteet ovat tärkeitä ja niitä voidaan vaalia laatimalla oman työpaikan pelisäännöt yhdessä. Kun kaikki voivat vaikuttaa työoloihin ja työhön, samalla kehitettään työtä, jokaisen ammatillisia identiteettejä ja hyvinvointia työssä. Myös muutoksessa.

Sikke Leinikki

kehittämisasiantuntija, TJS Opintokeskus

(sivut 10-11)


Sinnittellään sosiaalialan järjestössä - kikyn kipurajoilla paikallisesti sopien(ko?)

Matti Ojamo

Ennen kaikki oli toisin  - hyvässä ja pahassa

Ystealainen ammattiosastomme perustettiin silloisen SOTT ry:n siipien suojiin joskus 1990-luvun alussa. Sitä ennen Näkövammaisten liitossa oli kaksi työhuonekuntaa, kun oli kaksi työehtosopimustakin. Harva muistaa, mutta silloin kuntoutustoiminta tapahtui valtion ohjauksessa ja sitä sääteli Toimiehtosopimus, joka oli hyvin tiukka, eikä talokohtaista soveltamismahdollisuutta ollut. Kuntoutuksen ulkopuolinen järjestötoiminta oli talokohtaisen tessin alla kunnes tuli sosiaalialan järjestöille yleinen työehtosopimus, johon meidätkin sullottiin. Sen ehdot olivat heikommat kuin mitä meille talokohtaisesti oli suotu, joten laadittiin talokohtainen erillissopimus niille, jotka olivat paremmilla työehdoilla. Ei kestänyt kauaakaan kun työnantaja huomasi, että pannaan poikki tämä leväperäisyys ja niin 1.2.2000 töihin tulleet eivät enää päässeet pidempien lomien ja lyhyemmän työajan ym ymetujen piiriin. Näin on eletty kahden kerroksen tyyliin ja joku on aina ymmärtänyt olla katkera kun toiset pääsee helpommalla. Ei se harmita ettei itsellä ole näitä etuja mutta kun noilla toisilla on. Nyt ollaan tultu talossa tämän polun päätepisteeseen ja työajat ovat yhtä pitkät. Toisilla työaika piteni kuusi minuuttia , toisilla 21 minuuttia päivässä. Kateusaste käytävillä on laskenut. Ruuhkavuosia elävien työntekijöiden arki on vaikeutunut.

Jutun liitteenä olevassa kuvassa NKL:n luottamusmiehet ja osa työsuojeluvaltuutetuista hengähtää, kun saatiin taas työrauha. Tätäkö on paikallinen sopiminen? Emme tunne olevamme samalla viivalla työnantajan edustajien kanssa. Perälauta-säännökset eivät saisi sallia mielivaltaa.

Edellisessä YSTEA-lehdessä jo muistelin näitä Tupo-kausia. Ei mennä niihin enää. Se ajattelutapa ei tule takaisin. Jälkeenpäin tarkasteltuna tuntuu aika naivilta ajatus pyrkiä yhteiseen hyvään - hyvinvointivaltion hengessä. Aika hirveää, ettei kukaan enää ole kokonaisuudesta huolissaan.

Työllisyyttä ja kasvua samassa paketissa?

Sitten työnantajalinnakkeessa hotelli- ja ravintola Palacen tuntumassa älyttiin, että eihän tämä automaatti näin mene. Työn kustannukset karkaavat koko ajan ylöspäin. Sille pitää laittaa stoppi. Kieltäytyivät tupoista, sanasepot keksivät Tykan, Työllisyys ja Kasvu -politiikan. Onhan jaloa olla työllisyydestä eli työttömyydestä huolissaan. Niin kuin se työnantajia huolettaisi. Höpsistä. Työpaikoista on pulaa. Kasvu oli tässä se avain onneen. Miten sattuikin sopivasti kun valtiovaltakin oli samoilla linjoilla ja ihan vaan sekä työllisyyttä että kasvua nostaakseen alennettiin yhteisöveroa. Jippii, nyt yksityisten firmojen päättäjät voivat ohjata näin säästyvät taalerit investointeihin, uusien työpaikkojen luomiseen, työhyvinvointiin ja kaikkeen kivaan.

Miten kävi. Niin kuin arveltiinkin. Tämä huijaus johti osakkeenomistajien saamien osinkojen kasvuun. Kasvua on sekin. Sinne menivät nämä lantit. Kukaan ei ollut kiinnostunut työllisyyden parantamisesta ja työllisyysasteen nostamisesta yli 70 prosentin.

Tykasta Kikyyn - kieli menee solmuun

Kun TyKasta ymmärrettiin edes olla hiljaa, piti taas keksiä uusia sanoja. Syntyi tämä KiKY eli KilpailuKyky -sopimusraami. Nyt on työllisyys saanut jäädä unholaan ja ollaan kapitalismin ytimessä: yksityisten firmojen kilpailukyvyn parantaminen olkoon yhteinen mantramme. Se paranee kun firmojen kilpailukyky paranee. Millä keinoin? Koska ei osata kilpailla tuotteilla, ei tuotekehityksellä, ei innovaatioilla, ei myyntistrategioilla, on helpompi yrittää alentaa tuotantokustannuksia, eli palkkoja ja muita turhakkeita. Näin syntyi keväällä 2016 KiKy-sopimus, jolla jäädytettiin palkat ja säädettiin tämä surkuhupaisa kuuden minuutin eli +2t/kk pidennys työaikoihin. Kun väki istuu töissä 6 minuuttia pidempään, saadaan(ko?) vastaavasti enemmän tuotosta? Liukuhihnan ääressä ja pöllimetsässä kyllä, asiantuntijatehtävissä ei.

Hyviä esimerkkejä KiKy+kuusminuutin soveltamisesta

Valveutuneet työnantajat ovat tämän +6t hyödyntäneet koko työyhteisöä voimaannuttavin keinoin. Eräässä sosiaalialan järjestössä päivittäinen työaika on ennallaan, mutta kerran kuukaudessa pidetään tyhyä/tykyä tuo kaksi tuntia, johon kaikki osallistuvat. Eikä sen tarvitse olla "vain" keppijumppaa (olisi erittäin tehokasta), voidaan sitä muutenkin työhyvinvointia edistää. Esimerkillistä työnantajatoimintaa! Tästä tulee 10 pistettä ja papukaijamerkki.

Toinen hyvä tapa suorittaa kuuden minuutin talkoot on antaa mahdollisuus liukumilla suorittaa se. Päivittäinen työaika on ennallaan, mutta jokaisen liukumasaldoon lisätään kuukausittain miinusta kaksi tuntia. Silloin työntekijä voi itse päättää milloin ja miten hän tämän urakkansa suorittaa. Päätöksentekovalta on työntekijällä, kunhan ei mennä ylityöalueelle. Me muut katselemme kelloa kun työpäivä jatkuu, olipa kiirettä tai ei ollut. Aina tekemätöntä työtä asiantuntijaorganisaatiossa riittää. Sitähän työ sosiaalialan järjestöissä on.

Kunpa olisimme tasavertaisia neuvotteluosapuolia työnantajan kanssa.

(sivu 12)


Kannattaako allekirjoittaa?

ERTOn työsuhdeneuvontapuhelimesta kysytään usein neuvoa tilanteessa, jossa työnantaja tarjoaa uutta työsopimusta allekirjoitettavaksi. Tapaukset ovat moninaisia. Usein on kyse siitä, että työnantaja on vaihtunut, esimerkiksi yritysoston myötä ja uusi työnantaja haluaisi, että kaikilla työntekijöillä on samanlaiset työsopimukset ja samankaltaiset työehdot. Yritysostot ja muut liiketoiminnan luovutukset ovatkin arkipäivää yksityisellä sosiaali- ja terveyspalvelualalla.

Tällaisessa yritysostossa on useimmiten kysymys niin sanotusta liikkeen luovutuksesta, mikä tarkoittaa, että työntekijät siirtyvät automaattisesti suoraan lain nojalla uuden työnantajan palvelukseen vanhoin ehdoin. Tällöin puhutaan siirtymisestä ns. vanhana työntekijänä. Se, tarkoittaa, että mikään työsuhteen ehdoissa ei muutu, vain työnantajan nimi vaihtuu. Kun työsuhde jatkuu entisin ehdoin, miksi allekirjoittaa uusi työsopimus?

Työsopimuksen, niin kuin minkä tahansa muunkin sopimuksen allekirjoittaminen on aina vapaaehtoista. Työnantaja voi muuttaa työsopimuksen ehtoja yksipuolisesti vain irtisanomisperusteella ja irtisanomisaikaa noudattaen. Kesken työsuhteen ei siis ole velvollisuutta mennä työehtojansa vapaaehtoisesti muuttamaan, eikä allekirjoittamatta jättämisestä voi tulla seuraamuksia, kuten varoituksia tai irtisanominen. Tällaisella uhkailu ei ole myöskään hyväksyttävää.

Työnantajalla on velvoite kohdella työntekijöitä tasapuolisesti ja tähän vedoten työnantajat pyrkivätkin usein tasapäistämään etuja esimerkiksi poistamalla etuja niiltä, jotka ovat parempia etuja saaneet. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa yritysoston myötä osalla työntekijöistä on lounasetu ja osalla ei. Vakiintuneista eduista ei ole kuitenkaan velvollisuutta luopua. Jos kyseistä etua ei ole työnantajalla tarjolla, kannattaa neuvotella edun kompensoimisesta esimerkiksi kuukausipalkkaa korottamalla.

Jos sopimuksen allekirjoittaa, hyväksyy uuden sopimuksen mukaiset ehdotkin. Siksi onkin tärkeää muistaa vertailla uuden ja vanhan työsopimuksen erot huolellisesti ja pyytää tarvittaessa lisäaikaa asiaan perehtymiselle ennen kuin edes harkitsee allekirjoittamista. Työsopimus on lähes aina työnantajan laatima. Jos et ymmärrä jotain kohtaa tai jotain kohtaa on muutettu, kysy asiasta työnantajalta ja pyydä perusteluja. Tarvittaessa voit kysyä neuvoa myös luottamusmieheltä tai ERTOn työsuhdeneuvonnasta.

Saara Arola

Vt. edunvalvontajohtaja, varatuomari

ERTO ry

(sivu 13)


Luottamusmies

Luottamusmies tulee ja lyö nyrkin pöytään, kaikki hiljenee! 

Kuullostaako tutulta? Onko meidät opetettu että luottamusmies on pelote ja jokeri joka vedetään hihasta jos työnantaja alkaa ryppyilemään?

No ei. Totuus on toisenlainen, luottamusmies ei riitele, ei ole pelote vaan luottamusmies on ammattiliiton edustaja työpaikalla jonka tärkein tehtävä on valvoa että työelämän lakeja ja työehtosopimusta noudatetaan työpaikalla. Luottamusmies on eräänlainen valvoja joka neuvottelee henkilöstön ja johdon kanssa ja kertoo oman käsityksensä asiasta kuin asiasta. Jos asiat eivät löydä lakien tai työehtosopimuksen mukaisia ratkaisuja niin "riitelyn" hoitavat ammattiliiton koulutetut asiantuntijat jotka puuttuvat tarvittaessa asiaan kuin asiaan.

Luottamusmies on siis kaikkien kaveri jonka tehtävä on auttaa työpaikkalaivaa pääsemään satamaan jotta työntekijät voivat onnellisesti illalla hipsutella kotiinsa perheidensä luokse ja työnantaja saa vietyä lastinsa onnellisesti tilaajalle. Kaikki ovat tyytyväisiä;  työnantaja, työntekijä ja asiakas joka saa tuotteensa.

Luottamusmies on kuin työpaikan vakuutus, joka varmistaa että jokainen tietää hommansa ja siitä saatavan korvauksen oli sitten kyseessä se työpaikan lähetti tai vaikka toimitusjohtaja. Jokaista tarvitaan jotta työpaikkakoneisto toimii kuin rasvattu kone!

Ihmettelenkin että on olemassa työpaikkoja jossa ei ole luottamusmiestä.  Luulisi järkevän työnantajankin kannustavan henkilöstöä valitsemaan sellaisen koska luottamusmies selkeyttää ja auttaa koko yritystä asioita sujumaan siten kuin niiden kuuluisikin mennä!

Olkaamme siis ylpeitä luottamusmiehistämme!

Markku Keinänen luottamusmies

Faktaa:

- Luottamusmies on ammattiliitoon kuuluvien työntekijöiden edustaja työpaikalla.

- Luottamusmiehen tärkein tehtävä on valvoa että työpaikalla noudatetaan työehtosopimusta ja työelämänlakeja.

- Luottamusmiehellä on parempi irtisanomissuoja.

- Luottamusmiehellä on oikeus saada työehtosopimuksen mukainen korvaus tehtäviensä hoidosta.

- Luottamusmiehellä on oikeus saada vapautusta työstään jotta voi hoitaa luottamusmiehen tehtäviä.

- Luottamusmiehellä on työehtosopimuksen mukainen oikeus saada työntekijöiden asemaan kuuluvia tietoja yrityksestä. sekä oikeus käyttää mm. yrityksen puhelimia, kopiokoneita tehtävien hoidossa. 

Lue lisää:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luottamusmies

http://tyoelamaan.fi/tukea-tyoelamassa/luottamusmies-ja-tyosuojeluvaltuutettu/

https://www.erto.fi/tyosuhdeopas/luottamusmies-ja-luottamusvaltuutettu

(sivu 14)


…kaikkeen syypää on tuo julkinen sektori!” - Mikko Perkoila

Persaukisen yksin_huol_ta_ja_kar_jakon nuorimpana poikana en voi kuin kiittää julkista sektoria. 1972 Suomessa aloitettiin kaksi uraauurtavaa uudistusta. Viisaat päättäjät lähtivät tielle, jonka tavoitteena oli mahdol_li_simman yhtenäinen, hyvinvoiva ja tasa-arvoinen väestö. Ensin säädettiin kansan_ter_veys_laki. Sen pohjalta syntyivät terveys_kes_kukset ja kaikki kansalaiset olivat oikeutettuja tasa_ver_tai_seen hoitoon. Lähes sama_nai_kai_sesti alettiin toteuttamaan perus_kou_lu_jär_jes_telmää pohjoisesta alkaen. Entinen rinnak_kais_kou_lu_jär_jes_telmä, joka oli merkittävä yhteis_kun_nal_lisen epätasa-arvon ylläpitäjä, purettiin. Suomesta rakennettiin hyvin_voin_ti_valtio.

NÄMÄ uudistukset olivat silloisten vallan_pi_tä_jien ja verovaroin rahoitetun julkisen sektorin rakkauslapsia. Yksissä tuumin alullepantuja ja hellällä huolella ylläpidettyjä. Mutta ajat muuttuivat. Se julkisen sektorin toiminta, jolla Suomesta on tullut yksi maailman kärkimaita monella mittarilla mitattuna, kysee_na_lais_tet_tiin. Tänään nykyiset valtapuolueet synnyttävät vaival_loi_sella pihti_syn_ny_tyk_sellä rakas_ta_jat_ta_rensa yksityisen sektorin lehtolasta, joka on nimetty Sote-uudistukseksi. Kun ennen oltiin huolissaan tasa-arvosta ja hyvinvoinnin oike_an_mu_kai_sesta jaosta, on päähuomio nyt markkinoiden hyvin_voin_nissa.

Asian_tun_ti_joiden valmis_tel_lessa Sote-uudistusta oli tavoitteena tehdä ehjempi palvelukenttä. Painopistettä haluttiin muuttaa erikois_sai_raan_hoi_dosta perus_ter_vey_den_huol_toon ja moni_ka_na_vainen rahoitus piti yksin_ker_taistaa. Tällä tavoin olisi saatu parasta mahdollista hoitoa mahdol_li_simman vähin kustannuksin. Verovaroilla tuotetuista palveluista olisi vastannut pääosin julkinen sektori. Politiikka muutti uudistuksen. Alkuperäinen tavoite hämärtyi. Nyt luvataan kolmea asiaa: kustannusten alenemista, veron_mak_sa_jien rahoittamaa valin_nan_va_pautta ja korkeaa laatua. Kuitenkin tiedetään, että kaikkea tätä ei voi saada.

KOULUTUSKAANei ole välttynyt leikkauksilta. Ennen vaaleja annetut lupaukset on halli_tus_puo_lu_eiden taholta törkeästi petetty. Kovimmat leikkaukset ovat iskeneet keski_as_tee_seen ja yliopistoihin. Luuletteko, että peruskoulu saa olla kauan turvassa? Ennen lähtökohtana oli, että hyvät sosiaali- ja terveys_pal_velut kuuluvat kaikille ja että tämä periaate on tärkeämpi kuin markkinoiden luominen suurille terveys_kon_ser_neille. Peruskoulun myötä oli ilmiselvää, että Suomessa oli maailman parhaat koulut ja että kaikilla lapsilla on yhtäläinen oikeus koulutukseen ja opiskeluun. Koulutuksesta leikkaaminen sekä terveys_bis_neksen asettaminen kansalaisten hyvinvoinnin edelle on vastuutonta politiikkaa.

Julkinen sektori ja sen työntekijät ovat olleet kovan kritiikin kohteena. Mutta ei huolta, vaalit ovat tulossa! Vaikka julkisen sektorin työntekijät ovatkin tunnetusti ”laiskoja ja tehottomia”, heidän äänensä ovat edelleen ihan kuranttia tavaraa myös halli_tus_puo_lu_eille. Vaalien jälkeen leikataan sitten lisää.

Tarmo RaatikainenKirjoittaja on harmaantuva, aatteellinen maail_man_pa_ran_taja

(sivu 15)

Ihanteellisen työnhakijan profiili

”Nuorissa on tulevaisuus” -tyyppinen hehkutus on nuoren näkökulmasta imartelevaa. Joskus tulevaisuudessa valta on meidän käsissämme ja saamme päättää asioista. Toisaalta on kiusallista kuunnella, kuinka nuoria väitetään laiskoiksi ja saamattomiksi ostarilla hengaaviksi lökäpöksyiksi. Vaikka asenteet ovatkin muuttumassa, ovat vanhat ennakkoluulot edelleen tiukassa.

Nykynuorten työllistymiseen vaikuttavat useat muutkin haastavat ristiriidat, joita harvoin tulee edes ajatelleeksi. Monet vaateet muuttuvat suorastaan huvittaviksi, kun niitä alkaa analysoimaan. Luodaan siis ihanteellisen työnhakijan profiili.

Työnhakijalla tulee olla aiempaa työkokemusta. Toisaalta ei kokemuskaan tyhjästä synny. Jokaiselle jonkun työpaikan on vain yksinkertaisesti oltava se ensimmäinen.

Viimeaikoina julkisuudessa on paljon puhuttu siitä, miten varttuneempaa ikäpolvea syrjitään työmarkkinoilla. Toisaalta ikärasismi on edelleen olemassa toiseenkin suuntaan, eli nuorten ajatellaan olevan liian nuoria varteenotettaviksi työntekijöiksi.

Ammattikoulusta valmistuvilla on ammatti, mutta toisaalta ylioppilaiksi valmistuvat ovat korkeammin koulutettuina kovempaa valuuttaa työmarkkinoilla. Lukio ei kuitenkaan valmista ammattiin ja ammattipätevyydettömyyttä ei työtä hakiessa hyvällä katsota.

Vapaa-ajalla työnhakijan tulisi olla aktiivinen niin työnhakua koskevissa asioissa kuin muissakin yhteiskunnallisesti merkittävissä harrasteissa. Kuitenkaan ei saa olla liian aktiivinen, koska työnantaja saattaa kokea, että runsas vapaa-ajan hyötykäyttö vaikuttaa negatiivisesti työntekoon panostamiseen.

On todettu, että erilaiset suhteet auttavat nuoria työllistymisessä. Työpaikat ovat piilossa ja ne pitäisi jotenkin onnistua itse löytämään. Onhan se totta, että näin on. Tilanne on kuitenkin haastava, sillä jollei lähipiiristä joku, tai vaikkapa oma urheiluseura, satu töitä nuorelle tarjoamaan.

Valloillaan olevan yhteiskuntakäsityksen vastaisesti suuri osa nuorista ei mielestäni ole laiskoja vetelehtijöitä, ”jotka eivät edes työtä tee”, vaan sen ajan, mitä opiskelulta liikenee, he mielellään käyttäisivät töitä tehden. Mielestäni olisi siis vähintäänkin realistista, että ’maailman tulevaisuudelle’ annettaisi realistisia tavoitteita, eikä painostettaisi heitä yrittämään täyttää ihanteellisen työnhakijan ristiriitaisia vaatimuksia. Että voisiko joku kiitos oikeasti kertoa, mitä työnhakijalta halutaan?

Viivi Keinänen

-  Kirjoittaja valmistuu kesän alussa ylioppilaaksi Schildtin lukiosta

(sivut 16-17)

Minun perheeni –kuvakilpailun kuvia. Voittaja Nadja Delcos lomakuvallaan.

*******************************************************************************************************

(sivu 18)


Kukkahattutätejä ja kissavideoita

Facebook on meidän keski-ikäisten temmellyskenttä, nuoriso on vähin äänin kaikonnut muihin sosiaalisen median kanaviin. Omat nuoreni eivät juurikaan enää päivitä tapahtumia, vaikka äiti niitä niin mielellään lukisi. Sukulaisnuorten elämään ei täti liiemmin pääse sukeltamaan, parhaimmat jaot tehdään jossain muualla.

 Vannoutuneita totaalikieltäytyjiä löytyy omastakin ikäluokasta, motiiveista en ole vielä täysin päässyt selville. Vainukoiran vaistollani jäljet johtavat reviiriajatteluun, halutaan pitää kiinni omasta yksityisyydestä. Kukin valitkoon, miten paljon ja millaista tietoa seinälleen jakaa tai on jakamatta. Ja kentän voi myös jättää käytämättä.

Räppäsen koneen auki ja tutkaan, mitä sieltä saan irti tänään.  Vanha muisto menneeltä pääsiäiseltä näyttää pikkunoitia, jotka ovat hyvin tutun oloisia. En jaa sitä seinälleni, periaatteesta yksi kerta riittää. Rullaan hiirellä alaspäin ja kahdeksan seuraavaa päivitystä on samalta henkilöltä, jota voisin tuttavallisesti kutsua jakajaksi. Hän jakaa mm. kotiseutukuvia, kivoja näppäriä vinkkejä ja herkullisia ruokaohjeita.

Väliin tulee eläinvideo, iso kirjava emakko löhöää nojatuolissa ja pikkukirjavat possut kiipeilevät kohti emoansa, välillä putoillen hellyttävästi lattiatasoon. Katseltuani loppuun tämän suloisen tapahtuman, minulle tarjotaan välittömästi mahdollisuutta valita lisää eläinpitoisia videopätkiä kananpojasta elefanttiin.

Sukulaiseni on kunnallisvaaliehdokkaana ja pyytää tykkäyksiä, jotta ura etenisi. Tunnettavuutta pitää olla ja ilman some-kanavaa olet heikoilla, ellet satu olemaan missi tai olympiavoittaja. Jatkan eteenpäin ja saan tiedon, että Pekkosen perhe (nimi muutettu) on lähdössä asuntovaunulla pohjoiseen. Vaunua on kunnostettu useita päiviä ja odotukset ovat korkealla. Kätevä emäntä on kehitellyt käsienpesualtaan Ikean kulhosta.

Ja taas minua houkutellaan tunteisiin vetoavalla tarinalla, katson kuinka palomiehet pelastavat pienet sorsanpoikaset katuviemäristä emon vaakkuessa vieressä. Emo lähtee jatkamaan matkaansa, vasta kun kaikki kahdeksan untuvikkoa on saatu ylös. Kaksikymmentäyksi tuhatta tykkäystä ja satapäin kommentteja saa tämä video.

En tarvitse lääkärikirjoja, kun seuraan Facebookia, saan tiedot sairauksista ja hoidoista. Korkean kolesterolin omaavana ahmin tiedon statiininhaittavaikutuksista ja vahvistuksen sille, että en aloita lääkitystä. Selkäkanava antaa hyvät jumppaohjeet, joiden avulla  vahvistan syviä vatsalihaksia, jotka tukevat rankaani.

Lataa ilmainen opas ja pudota painoa nopeammin, ponnahtaa eteeni seuraavaksi, se on pakko katsoa. Avokado, jonka olin ottanut ruokavaliooni hyvien rasvojen takia, onkin varsinainen kaloripommi! Syödä pitäisi tiheästi tämän opin mukaan, mutta terveellisiä ainesosia. Seuraava ruokaguru on minulle mieleisempi, ei tarvitse kieltäytyä edes päiväkahvipullasta, on vain opittava pitämään itsestään, niin kilotkin karisevat huomaamatta.

Tuttavani haikailee näkemänsä kissavideon perään, mistähän sen löytäisi uudestaan, Facebookin päivitykset tulevat ja menevät miten sattuu tai siltä se ainakin vaikuttaa. Koville ottaa meillä ö-sukupolven edustajilla nuo muutokset, mutta perässä roikumme niin kauan, kun henki pihisee tai Alzheimer iskee.

Lataan vielä illan viimeisen videon ennen kuin suljen läppärin kannen. Pelastettu löytökoira, joka on yllättäen synnyttänyt, on ottanut hyljätyt kissanpojat hoidokeikseen. Rauhallisin mielin voin kallistaa pääni tyynyyn, maailmassa löytyy vielä paljon hyvyyttä, vaikka se joskus unohtuu tämän kaaoksen keskellä.

Tarja  Nieminen

(sivu 19)


Kevättä odotellessa

Kuuntelen nuorten miesten turhautumista. Ei ole töitä. Te-keskus  pompottaa.  On vain yksi vaihtoehto, ilmoittautua yksityiseen vuokrafirmaan vuokrattavaksi, nuoren miehen sanoin orjatyövoimaksi, tai sitten menettää korvaukset. TE- keskus on ironinen. Odotusmusiikkina keskuksen puhelimeen soi Tien Kuningas -biisi. Vai olisiko se ymmärrettävä kehotuksena? Tiesi käyköön muualle. 

Sossu pompotti aikaisemmin, mutta kun toimeentulotuki meni Kelalle, asiat vasta vaikeaksi menivät  Mitään ei tapahdu. Sossulla oli kuitenkin joitain keinoja auttaa. Ja jos kaveri menetti tilanteen takia elämänhallinnan kokonaan, yritettiin sieltä ohjata hoitoon tai vastaavaan.

Olin ehdokkaana, tein asiasta videon Ylelle. Kun se oli julkituotu, mietin voinko todellisuudessa vaikuttaa mitään. Olin vuosia kunnan työllisyysjaostossa.  Siellä asiat vain todettiin kuinka ne ovat.  Turhautunut virkamies kertoi, että olisi halvempaa laittaa jokainen nuori työhön, keksiä työt, kuten vammaisavustajiksi, vanhusten aputyöhön, siivoamaan, katujen kunnossapitoon. Mutta ei, kunta maksaa mieluummin sakkomaksut pitkäaikaistyöttömistäkin.

Kunnan rahoista häviää yli puolet valittavan valtuuston kaudella. Lopuista rahoista käydään jo nyt kiivasta taistelua.  Helsinki, Tampere  ja Jyväskylä suunnittelevat isoja urheilupaikkoja. Paikkoja suunnitellaan niin, että kunnan rahoitus olisi huomattava. Sen sijaan omistus olisi valtaosiltaan yksityinen. Kaikissa niissä olisi pääasia ammattiurheilu. Koulut tarvitsevat rahoitusta. Vanhukset myös, vaikka osa hoivasta meneekin SoTe-piireille.  Eipä se pitkäaikaistyötön tai nuori ole siellä jonossa mukana ollenkaan.

Talvi on mennyt keikkatöitä tehdessä pääkaupunkiseudulla.  Ihmetystä herättää, kun puhutaan työvoimapulasta. Opettajien paikkoihin on satoja hakijoita, sijaisuuksiinkin kymmeniä. Perushoitajan tehtävään 58 pätevää hakijaa.  Hoitajat jopa käyvät kilpailua työpaikoista. Yhtään paikkaa ei ole jätetty täyttämättä hakijoiden puutteen takia.

Helsingillä on loistava systeemi työsuhdeasunnoissa. Stadin asunnot  hommaa asunnon sijaiselle, kesälomittajille se taattu. Asunnot ovat tavallisia, hyviltäkin paikoilta.  Kalliita, ne ovat, mutta silti verottaja ei hyväksy hintatasoa, vaan sen mukaan kaksion käypä vuokra Helsingissä on tuhat euroa, mikä täältä katsottuna on aivan naurettava. Ainakin jos nettopalkka on alle kaksituhatta.

Helsingissä törmää ihmeellisyyksiin. Tällainen on mm. Helsinki First liike. Aivan fiksut ihmiset puhuvat, että muu Suomi riistää heitä. Ja Helsingillä olevinaan maksatetaan muun Suomen toimintoja. Vaikka jokainen näkee että taitaa olla päinvastoin, niin paljon valtio on sinne keskittänyt toimintojaan.

Laulun sanoin Juna hiljaista miestä kuljettaa ja niin se tekee tänäkin sunnuntaina, Nykyisin tosin myös Onnibus ja Savon linjat, päivän hinnan mukaan.

                                                                                 Leo Turunen

(sivu 20)


ERTOn uusi ja reilumpi jäsenmaksu 2017

ERTOn edustajisto päätti syyskokouksessaan 2016 alentaa liiton jäsenmaksuja vuodelle 2017. Olemme viime vuosina kehittäneet ja tehostaneet toimintaamme ja palveluitamme, mikä yhdessä parantuvien työllisyysnäkymien kera on mahdollistanut uuden ja reilumman jäsenmaksun.

Uusi ja reilumpi jäsenmaksu on näkynyt positiivisesti liiton alkuvuoden jäsenmäärässä. Vuoden ensimmäisellä kolmanneksella ERTOn jäsenyys on kiinnostanut entistä suurempaa joukkoa ertolaisilla aloilla työskenteleviä. Edellisen vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna olemme saaneet n. 25% enemmän uusia ertolaisia.

Onnittelumme uusille jäsenille loistavasta valinnasta!

Ystealaisilla aloilla uusien jäsenten määrän kasvu on alkuvuonna ollut vielä tätäkin huimempaa. Muutosta edelliseen vuoteen uusien ystealaistenmäärässä on jopa 57%. Ystea oli ertolaisista yhdistyksistä vahvasti aloitteellinen jäsenmaksun alentamisessa, ja jo nyt voimme todeta, että yksityisillä sosiaali- ja terveysaloilla työskentelevät ovat vastanneet kutsuun erittäin myönteisesti.

Pitkällä jänteellä ERTOn tavoitteena on jäsenmaksun säilyttäminen kohtuullisena ja kilpailukykyisenä. Se ei kuitenkaan yksinään riitä. Tulevina vuosina ammattiliiton jäsenyys tullaan näkemään yhä enemmän palveluna muiden palveluiden joukossa. Tähän muutokseen meidän tulee olla valmiita, ja siksi tulemmekin lähitulevaisuudessa nostamaan jäsenkokemuksen toimintamme keskiöön. Ansioturva ja työsuhdeneuvonta säilyvät edelleen oleellisena osana jäsenyyden etuja. Niiden kumppaniksi pyrimme rakentamaan positiivisia jäsenkokemuksia synnyttäviä palveluita.

Uskomme vahvasti, että ertolaisuus tulee myös jatkossa herättämään kiinnostusta ystealaisilla työpaikoilla. Työpaikkatoiminta, jota Ystea tukee taloudellisesti, rakentaa hyvää fiilistä työpaikoilla ja levittää ertolaisuuden ilosanomaa. Se myös tuo vanhat konkarit ja uudet tulokkaat kivalla tavalla yhteen. ERTOn ja Ystean näkyvyys työpaikoilla on kaiken a ja o. Jos omalla työpaikallasi ei vielä ole työpaikkaosastoa, niin juuri sinä voit olla aloitteellinen sen perustamisessa.

Näin lopuksi haluan lähettää kaikille ystealaisille terveisiä ERTOn toimiston väeltä Pasilasta. Tsemppaamme täällä hurjasti, että teillä olisi vakaampi, turvallisempi ja parempi olo työelämässä! 

Teemu MiettinenTalous- ja henkilöstöpäällikköErityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO

(sivu 21)

Mikä on ERTOn edustajisto?

ERTOn ylintä päätösvaltaa käyttää jäsenistä koostuva edustajisto. Edustajistoon valitaan jäsenyhdistyksistä edustajat jäsenmäärän suhteessa kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Edustajisto päättää mm. jäsenmaksusta, talousarviosta, tilinpäätöksestä ja toiminnan linjauksista. Se valitsee puheenjohtajan ja hallituksen sekä päättää laajakantoisista työmarkkina-asioista. Edustajisto kokoontuu kahdesti vuodessa sääntömääräisesti ja tarvittaessa ylimääräisiin kokouksiin. Ota yhteyttä niin viemme jäsenten asiaa eteenpäin!

Puheenjohtajisto 

Edustajiston puheenjohtaja

Raija Similä, YSTEA

I varapuheenjohtaja

Ritva Räisänen, Taloushallinnon ammattilaiset           

II varapuheenjohtaja

Riitta Korhonen, SOA

Yksityisen sosiaali- ja terveyalan ammattilaiset YSTEA ry:n edustajiston edustajat ovat:

Varsinainen jäsen                  Varajäsenet kutsujärjestyksessä

Markku Keinänen                     Minttu Ojanen

Saila Kämppi                            Anne Baffour

Tarja Nieminen                         Teuvo Kaartti

Reijo Partanen                         Harri Kyyhkynen

Raija Similä                                               Heli Lahtinen

Soili Vivolin                                               Anna-Greta Koort

***************************************************************************************

(sivu 22)

Aluetoiminta – jäsenen etu

Tieto kulkee

ERTOn aluejärjestöjen hallitukset järjestävät alueillaan tapahtumia ja tilaisuuksia sekä asian että virkistyksen teemoilla. Alueen jäsenet saavat myös oman jäsenkirjeen muutaman kerran vuodessa muistuttamaan alueen toiminnasta. Liittomme ERTO lähettää säännöllisesti jäsenkirjeitä, jotka koskevat koko jäsenistöä ja niissäkin on tietoa liiton alueilla järjestämistä tilaisuuksista. Tilaisuuksissa tapaamme kasvokkain ja voimme välittää alueen toiveita liittoon päin ja kuunnella myös jäsenien toiveita siitä, millaista toimintaa he haluaisivat. Jäsenien toiveita kuunnellaan ja otetaan huomioon mm. vuosikokousten oheisohjelman suunnittelussa.

Yhteisöllisyyden kokeminen

Alueiden tilaisuuksissa, joihin kaikkien ERTOn yhdistysten jäsenet voivat osallistua koetaan sitä aitoa yhteenkuuluvuutta ja toiminta tulee lähelle jäsentä. Liiton toimintaa on mahdollista avata ja tehdä paremmin tunnetuksi jäsenille. Jutun kirjoittaja kuuluu Varsinais-Suomen aluejärjestöön ja olimme juuri 40 hengen voimin hyvinvointiristeilyllä Turku-Maarianhamina. Risteilyllä oli hyvinvointiluento ja laivayhtiö Viking Line oli hyvin aktiivinen päiväohjelman suunnittelussa ja tuli hienosti vastaan risteilyn kustannuksissa. Mukana oli myös ei-jäseniä eli potentiaaleja uusia jäseniä jäsenten työpaikoilta. Aluejärjestöllä oli myös oma tehotuntinsa, jossa ay-toiminnan kuvioita avattiin osallistujille. Ja jäihän sitten vapaatakin aikaa yhdessäoloon ja shoppailuun.

Aluetoiminnasta etua

Aluejärjestö voi pyytää liitosta koulutuksia ja teematapahtumia, joista jäsenet saavat todellista hyötyä sekä edunvalvonnan, työsuhdeasioiden ja työhyvinvoinnin suhteen.Alueilta voidaan olla yhteydessä yhdistyksiin ja yhdistyksistä alueille ja näin yhteisvoimin järjestää tapahtumia, joita valtakunnallisten yhdistysten on hankala paikkakunnilla eri puolilla maata järjestää. Tätä yhteydenpitoa voitaisiin paljonkin tehostaa.Alueilla ollaan hyvin innokkaita hoitamaan käytännön järjestelyjä paikan päällä ja käyttämään apuna jo valmiita yhteistyöverkostoja.

Toivon, että alueen jäsenet tulisivat rohkeammin mukaan kokouksiin ja tapahtumiin ja osallistumaan myös toimintaan. Toiminta on mukavan vapaamuotoista eikä ketään kuitenkaan väkisin valita mihinkään luottamustehtävään. Kun lähtee mukaan, aina saa apua ja yhteistyöllä kaikki sujuu.

Hyvää yhteistyön fiilinkiä kaikille aluejärjestöille!

Arja LehtonenTurku

(sivu 23)


YSTEA -stipendi 2017

Yksityisen Sosiaali- ja Terveysalan Ammattilaiset YSTEA ry palkitsee vuosittain stipendillä parhaan sosiaali- ja terveysalaa tai ammattiyhdistystoimintaa käsittelevän opinnäytetyön. Opinnäytetyö voi olla empiirinen tai käsitteellinen kirjallinen teos tai muu tuotos, esimerkiksi kehittämishanke tai tapahtuman järjestäminen.

Stipendin tarkoituksena on tehdä tunnetuksi yksityistä sosiaali- ja terveysalaa, lisätä työelämän ja koulutuksen vuorovaikutusta sekä ay-toiminnan tunnettavuutta ja kehittää järjestöosaamista. Stipendin saannin perusteena on, että opinnäytetyö on suunnattu yksityiselle sosiaali- ja terveysalalle tai ammattiyhdistystoimintaan tai yleisesti järjestökentän kehittämiseen. Arvostamme:

• työelämälähtöisyyttä

 • kehittävää ja innovatiivista otetta

• tuoreita näkökulmia

• laadukasta toteutusta

• yhteisöllisyyttä kehittävää näkökulmaa

Stipendi on arvoltaan 500 €. Lisäksi stipendin saajalle tarjotaan mahdollisuutta esitellä työtään YSTEA -lehdessä. Voittajan nimi ja tiedot opinnäytetyöstä julkaistaan YSTEA -lehdessä ja YSTEAn nettisivuilla.

Stipendi myönnetään toukokuussa 2017. Kisaan voi lähettää 1.5.2016–30.4.2017 valmistuneita opinnäytetöitä. Kisaan jätettävien töiden tulee olla oppilaitoksen tai ohjaavan opettajan vähintään muodollisesti hyväksymiä. Opinnäytetyöt tai selvitys hankkeesta/tapahtumasta tms. yhteystietoineen lähetetään 30.4. mennessä sähköisesti osoitteella [email protected].

Arviointiryhmään kuuluvat YSTEAn hallituksen edustajat. YSTEA pidättää oikeuden olla myöntämättä stipendiä, mikäli kriteerit täyttäviä opinnäytetöitä ei ole. Stipendin perusteet tarkistetaan vuosittain. Lisätietoja: www.ystea.fi

(sivu 24)

Tilaa YSTEA-pullakahvit työpaikallesi -kampanja jatkuu vuonna 2017! 

Työpaikoilla pähkäillään monenlaisten työsuhde- ja työehtosopimusasioiden kanssa. Oma yhdistyksesi ojentaa auttavan kätensä ja toivoo, että tietoa ja tukea haluava jäsen ottaisi yhteyttä ja kutsuu paikalle YSTEA-pullakahvit ja mukana tulee aina aito ammattiyhdistysaktiivi.

Totisemman asian ollessa kyseessä, voimme ottaa mukaan liittomme ERTOn toimistolta oman toimialamme asiantuntijan tai juristin. Jos tarvitaan neuvotteluja työnantajan kanssa, siitä pitää sopia erikseen, koska siihen pitää varautua eri tavalla.

Teemme näitä pullakahvi-käyntejä sekä uusille että vanhoille työpaikoille aivan jäsenten tarpeitten mukaan. Tapaamisten ensisijainen luonne on rento, auttavainen ja informatiivinen. Esittelemme toimintaa ja innostamme liittymään ERTOon/YSTEAan niitä, jotka eivät vielä ole jäseniä. Pullakahvitarjous jatkuu koko vuoden 2017.

Ottakaa yhteyttä ja kutsukaa työpaikallenne YSTEAn edustaja ja pullakahvit! Yhteydenotto sähköpostiin [email protected]

TAPAAMISIIN!

(sivu 25)


Ystäviämme Ysteassa:

Kuka olet

1.     Nimi  -  Olen Mika Hakkarainen Hämeenlinnasta                         

2.     Ikä  -  50+ kesää nähnyt

3.     Syntymäpaikkakunta  -  Karjalan poika Joensuusta                

4.     Kotipaikka  -  Hämeenlinnassa asunut kohta 13 vuotta

5.     Perhe  -  Vaimoni Tiina, kolme tipsua asuvat meillä  myös   

6.     Koulutus  -  Viittomakielenopettajana lähes 25 vuotta

7.     Työpaikka  -  Kuurojen palvelusäätiö / Juniori ohjelma

8.    Työn hyvät puolet  -  Työni on monipuolinen ja rikastuttavaa sekä haasteellista. Opetan viittomakielisiä lapsia ja heidän vanhempiaan  

9.    Työn huonot puolet  -  Huonoja puolia minulla ei näillä näkymin ole koska pidän tästä työstä.

10.  Harrastukset  -  Pidän kotityöstä, koirien ulkoiluttaminen, matkustamista, &nb