Syksy on piristävä ja toimelias vuodenaika

Työssäkäyvien kesälomat ovat tältä erää siirtyneet muistojen joukkoon

Arki on alkanut. Syksyn ja talven haasteet ovat edessä. Jos loman aikana on saanut akut ladattua, ovat asiat hyvällä mallilla. Kaikille ei kesäloma ole levon ja virkistyksen aikaa. Monet viettävät lomansa yksin. Taloudellisessa ahdingossa oleville loma on sitä yhtä ja samaa kitkuttamista päivästä toiseen. Myös perheen sisäiset jännitteet ja ongelmat saattavat kärjistyä kun joudutaankin olemaan useita viikkoja saman katon alla. Näille alkavan syksyn ja talven velvoitteet voivat tuntua ylivoimaisen raskailta.

Kansalais- ja työväenopistojen kurssit täyttyvät

Laihduttaminen ja liikunta ovat suosikkien kärjessä. Moni aloittaa myös vieraan kielen opiskelun. Viimeisin villitys terveyskäyttäytymisessä on vähä-hiilihydraattinen ruokavalio, joka korostaa proteiinin ja oikeanlaisten rasvojen merkitystä. Tästä ovat innostuneet erityisesti miehet. Vihdoinkin voi nauttia kunnon pihviaterian hyvällä omallatunnolla. Eipä se ole koskaan ollut kiellettyä. Oleellista onkin mitä sen pihvin rinnalla nautitaan. Kermaperunat pitäisi korvata vihanneksilla ja kasviksilla. Proteiinia saa muustakin kuin punaisesta lihasta.

Mistä aikaa ay-toiminnalle?

Työpaikkamme ertolaisen ammattiosaston toimintaa suunniteltaessa huomaa kuinka väki on nyt täpinöissään uusien harrastustensa kanssa. Ei millään malteta jäädä työpaikalle osallistumaan työpaikkaosaston toimintaan kun arki-illat täyttyvät zumballa ja ranskalla, pilateksella ja joogalla. Nuorten työkaverien houkutteleminen on tästä syystä erityisen vaikeaa. Lapsiperheiden arki on hektistä. Sukupuolten tasa-arvo ei ole toteutunut. Erityisesti pienten lasten äidit ovat ahtaalla, kun ansiotyöpäivän jälkeen alkaa toinen työpäivä kotitalouden ja lastenhoidon merkeissä. Työpaikkaosastomme aktiivien keski-ikä tuntuu nousevan koko ajan. Meillä keski-ikäisillä olisi aikaa jäädä töiden jälkeen pohtimaan työyhteisömme kehittämistä ja edunvalvontamme parantamista, mutta olemmeko me jo aika kaukana nuorten aikuisten arjesta? Lapset ovat maailmalla, lastenlasten hoitoon osallistuminen ei paljoa aikaa vie, joten me vietämme aikaa istumalla seminaareissa ja kokouksissa. Olemmeko me 50+ -ikäiset oikeita henkilöitä edustamaan työntekijöitä?

Jäsenkuntamme ikääntyy

Olen huolestuneena seurannut miten ystealaisten ikäjakauma kallistuu koko ajan ikääntyviin päin. Kun työpaikalta eläköityy henkilö, hän on suurella todennäköisyydellä Erton jäsen ja uskollinen ystealainen pitkänlinjan puurtaja. Hänen tilalleen tuleva nuori ei koe ammattiyhdistyksen jäsenyyttä enää ollenkaan sellaisena itsestäänselvyytenä, mikä se meille oli, kun tulimme työelämään 30 vuotta sitten. Ystean ja Erton luottamustoimien haltijat edustavat hyvin kokenutta työntekijäkuntaa. Ei tämä ole ollenkaan oikea joukko pohtimaan nuoriso- ja opiskelijatoimintaa. Meille on tyypillistä pitkätyö – nykyajan nuoret aikuiset elävät pätkätyön maailmassa. Monille on aivan vieras ajatus sitoutua saman työnantajan palvelukseen pitkäksi aikaa.

Nuorten pariin jalkautuminen

Juhlapuheissa toistetaan, kuinka tärkeää on mennä sinne missä nuoret liikkuvat. Ay-toiminnan esittely pitää tehdä nuoria houkuttelevaksi. Yhden ammatin liitot, kuten Tehy ja Super ovat siinä onnellisessa asemassa, että he voivat aloittaa lähestymisen nuoriin heti kun ensimmäisenä syksynä nuoret aloittavat opintonsa terveydenhuollon oppilaitoksissa. Ertolaisiin ammatteihin voi valmistua kymmenistä eri oppilaitoksista. Maailma Kylässä –tapahtuma on hyvä areena esitellä ay-toimintaa nuorisolle. Pitääköhän meidän harkita seuraavaksi Ruis-Rockiin esitepöydän pystyttämistä? Sen pöydän taakse ei ainakaan minunlaiseni 50++ -henkilö ole oikea valinta.

Matti Ojamo
Puheenjohtaja