Onko eläkepommi sittenkin suutari?

Olemme viime vuosina saaneet lukea monesta lähteestä, kuinka kaltoin tulee ikärakenteen muutos Suomea kohtelemaan. Suurten ikäluokkien eläköityminen tulee romuttamaan palvelujärjestelmämme ja aiheuttamaan kestämättömän paineen koko eläkejärjestelmää kohtaan. Eläkeläisten määrä kasvaa parissa vuosikymmenessä lähes kaksinkertaiseksi, eikä sellaista työelämän ulkopuolella olevien määrää mikään järjestelmä tule kestämään.

Näiden madonlukujen sijaa tarjoaa tohtoritutkija Matti Virtanen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta virkistävän näkökulman. Hänen artikkelinsa THL:n TESSO-lehdessä on yksi harvoja silmiini osuneista kannanotoista, joissa tulevassa kehityksessä nähdään jotain hyvääkin. Vallitsevasta negatiivisesta puheenparresta poiketen Virtanen on sitä mieltä, että tulevat eläkeläisemme elvyttävät talouttamme paljon tehokkaammin kuin mitkään veronalennukset.

Maassamme on kohta puoli miljoonaa uutta palkansaajaa

Kansantalous on kokonaisuus, jossa toisten menot ovat toisten tuloja ja päinvastoin. Tämä pätee myös eläkkeisiin. Ne tulevat takaisin kansantalouden kiertoon maksettuina veroina ja lisääntyvänä kulutuksena. Tämä sosiaalipoliitikko Pekka Kuusen jo 1960-luvulla esittämä totuus on nykyajan sosiaalipoliitikoilta unohtunut, väittää Virtanen. Tuleva eläkeläisten polvi poikkeaa edeltäjistään monella tapaa. He ovat pääsääntöisesti työeläkeläisiä ja heidän eläketasonsa on korkea. Näistä eläkkeistä riittää myös kulutukseen. Rahat käytetään tulevaisuudessa niin oman kuin lasten ja lastenlastenkin elämän helpottamiseen.

Kulutusjuhlaa eläkeiässä

Virtasen mukaan suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä eläkeläisten määrä kasvaa lyhyessä ajassa miljoonasta puoleentoista miljoonaan. Näin syntyy puolen miljoonan uuden palkansaajan joukko kansantalouden sisälle. Eliniän odotteen pidentyminen ei sekään merkitse romahdusta kansantaloudelle eikä huoltosuhteellekaan. Uusilla eläkeläisillä on edessään vähintään 10 vuotta ”kulutuskykyistä” elämää, näin Virtanen väittää. He käyttävät suhteellisen vähän terveyspalveluja ja levittävät rahaa tehokkaasti ympärilleen. Raihnaisuus alkaa vasta vuosikymmenten jälkeen. Suuret ikäluokat tulevat ns. terminaalivaiheeseen vuoden 2020 jälkeen. Yleensä tämä vaihe kestää 1 – 3 vuotta, joten sen rasitukset eivät ole suuret.

Virtasen ajattelut tuovat tervetulleen lisän vallitsevaan pessimistiseen keskusteluun. Kirjoitin samasta aiheesta Ystea-lehden viime numerossa (1/10). Korostin, että tulevat eläkeläiset ovat varsin hyväkuntoisia edeltäjiinsä verrattuina. He ovat myös oppineet hyödyntämään tietotekniikkaa ja heidän harrastusmahdollisuutensa ovat moninaiset. Tämä supersukupolvi tulee täyttämään kulttuurilaitokset ja he ovat korvaamaton apu seuraavalle sukupolvelle auttaessaan lastensa perheiden elämää.

Eläkeläisetkin jakautuvat kahteen luokkaan

Sosiaalipoliittista ajatteluamme vaivaavat luutuneet käsitykset. Eläköityminen yhdistetään vanhuuteen ja raihnaisuuteen. Ei nykyaikana 60 – 65 –vuotiaana eläkkeelle siirtyvä ole mikään raihnainen otus, joka kiikkustuolissa ottaa lääkkeitään ja pelkää lähestyvää kuolemaa. Kaikkea muuta! Tällä joukolla on edessään kolmas ikä, jolloin vapaana työhuolista voi kohtuullisen työeläkkeen turvin harrastaa ja kuluttaa. Totta kai osa eläkeläisistä tulee elämään ahdingossa, koska eläketulot jäävät pieniksi. Erityisen hankala tulee olemaan niiden osa, joiden työhistoria on jäänyt lyhyeksi ja työeläkkeet ovat siten vähäisiä. Työelämästä syrjäytyneitä on aivan liian paljon.

Jako a- ja b- kansalaisiin tulee jatkumaan. Ikääntyneiden määrän kasvu ei kuitenkaan ole tähän syypää. Syyt löytyvät työn epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta. Kaikki eivät pääse koskaan kunnolla töihin ja eläketurva jää silloin heikoksi. Hei eivät myöskään kulutusjuhlaa pääse koskaan kokemaan.

Matti Ojamo